sunnuntai 29. lokakuuta 2017

JOJO MOYES: JOS OLISIT TÄSSÄ



Kookas mies baaritiskin päässä hikoilee. Hän istuu pää painuksissa tuplaviskinsä ääressä mutta kääntyy muutaman minuutin välein vilkaisemaan takanaan olevaa ovea otsa loisteputkien valossa kiiltäen. Hän päästää pitkän, värisevän henkäyksen, jonka naamioi huokaukseksi, ja kääntyy taas juomansa puoleen.
kirjan alku

Jojo Moyes: Jos olisit tässä (Gummerus, 2016. 447 sivua. Suomentanut Heli Naski. Alkuperäinen teos: After You, 2015.)


Loun elämä on jumittunut paikoilleen. Hän työskentelee lentokentän baarissa pornahtavassa asussa ja hänellä on hyvin epämiellyttävä pomo, joka ei tunnut ymmärtävän Loun asioita ollenkaan. Lou asuu Willin perintörahoilla hankitussa asunnossa Lontoossa, muttei se silti tunnu oikealta kodilta. Lou ei ole saanut elämästään enää otetta ja hänen takaraivossaan kolkuttaa Will edelleen. Eikä siihen auta se, että Willin tytär - josta Lou ei tiennyt - ilmestyy eräänä päivänä Loun ovelle. Hän on alkanut käymään Elämä jatkuu -ryhmässä, jossa muutkin ihmiset ovat menettäneet läheisensä. Lou ei usko rakastuvansa enää ikinä uudelleen, mutta mitä käy, kun hän tapaa Sam nimisen miehen? Entä antaako Loun perhe hänelle koskaan anteeksi?


Kerroin aikaisemmin, että Kerro minulle jotain hyvää on ehdottomasti lempikirjani ja olin tietenkin innoissani, kun sain tietää, että kyseinen kirja on saanut jatko-osan. Odotukset olivat todella korkeat kirjan suhteen ja uskoin Jojo Moyesin täyttävän ne odotukset. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kirjassa ei ollut mitään vikaa, se oli todella mukaansa tempaava, mutta siitä puuttui jokin. Nimittäin Will Traynor. Vaikka kirjassa tapahtui todella yllättäviä käänteitä ja Will pysyi Loun mielessä, Jos olisit tässä ei kuitenkaan yltänyt niin korkealle kuin olisin halunut. Pystyn kuitenkin suosittelemaan kirjaa, sillä myös tämä kirja nostatti tunteita pintaan, ei kuitenkaan niin paljon kuin ensimmäinen osa.



Lou Clark ei ole enää ihan tavallinen tyttö. Hänen elämänsä muuttui, kun hän rakastui Will Traynoriin, menetti hänet ja särki sydämensä. Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, ja Lou tuntee epäonnistuneensa lupauksessaan elää elämäänsä täysillä. Lou ei vieläkään ymmärrä, miten päätyi töihin lentokentälle katsomaan vierestä, kun muut matkustavat jonnekkin pois. Epäselvää on myös, miksi Loun omistama asunto ei tunnu kodilta ja antaako hänen perheensä hänelle koskaan anteeksi. Kaikkein vaikein kysymys on kuitenkin se, pääseekö Lou milloinkaan yli Willin kuolemasta. Ainoa Loulle selvä asia on se, että jonkin täytyy muuttua. Ja kun kaikki sitten yhtäkkiä muuttuu, Loun pitää päättää, onko hän valmis pitämään lupauksensa Willille ja aloittamaan viimein itsensä näköisen elämän.
kirjan takakansi

xoxo




tiistai 11. heinäkuuta 2017

KIRJA TAG


1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka, jossa luet? - Jos luen kirjaa illalla niin luen sitä aina sängyssä, mutta jos luen kirjaa muuna ajankohtana niin luen sohvalla.


2. Kirjanmerkki vai palanen paperia? - Rakastan erilaisia kirjanmerkkejä, joten käytän aina niitä. 


3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko aina sivun tai kappaleen loppuun? - Luen aina sivun tai kappaleen loppuun, yleensä kappaleen. Näin tiedän tarkalleen mihin olen viime kerralla jäänyt.


4. Syötkö tai juotko lukiessasi? - En syö milloinkaan, mutta joskus juon teetä. Muuten aina vesipullo on vieressä, josta juon koko ajan.


5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella televisiota lukiessasi? - Televisiota en pidä ikinä päällä ja harvemmin kuuntelen musiikkiakaan, sillä haluan keskittyä kirjaan kunnolla.


6. Luetko kotona vai missä vain? - Luen aina joko kotona tai kun matkustan junalla.


7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi? - Hiljaa päässäni, mutta jos kirjassa on joitain nimiä mitä en osaa kunnolla lausua, niin luen ne aina ääneen.


8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli? - Ikinä ei ole tullut edes mieleen hyppiä sivujen yli. Luen aina kaikki sivut ja jotkut sivut voin lukea jopa uudelleen, jos niissä tapahtui jotain mielenkiintoista.


9. Hajoaako kirjan selkä lukiessasi vai pysyykö se kuin uutena? - Kirjat ovat minulle heikkous. En ikinä lainaa niitä kenellekään ja pidän niistä hyvää huolta. Kirjat pysyvät kuin uutena minun käsissäni. Omistan kuitenkin kirjoja, joita olen ostanut kirpputoreilta, missä kirjan selkä on jo valmiiksi kärsinyt, muttei suinkaan minun toimesta.


10. Kirjoitatko kirjoihin? - En näe mitään tarvetta tehdä kirjoihin merkintöjä. Jos jotain haluan muistaa kirjasta niin kirjoitan sellaiset yleensä paperille.



xoxo

torstai 20. huhtikuuta 2017

JOJO MOYES: KERRO MINULLE JOTAIN HYVÄÄ



2007 Kun Will tulee kylpyhuoneesta, Lissa on hereillä, nojaa tyynyihin ja selailee Willin sängyn vieressä olleita matkaesitteitä. Lissalla on yllään yksi Willin T-paidoista, ja hänen pitkät hiuksensa ovat pörrössä tavalla, joka vie Willin ajatukset tahattomasti edelliseen yöhön. Will seisoo siinä nauttien mielessään välähtävästä muistikuvasta ja hangaten märkiä hiuksiaan pyyhkeellä.
kirjan alku

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (Gummerus, 2016. 473 sivua. Suomentanut Heli Naski. Alkuperäinen teos: Me Before You, 2012.)


Louisa Clark, 26-vuotias, elää normaalia elämää vanhempiensa, vaarinsa ja pikkusiskonsa Treenan sekä Treenan lapsen Thomasin kanssa. Louisa menettää työpaikkansa kahvilassa, minkä seurauksena joutuu menemään työvoimatoimistoon, joutuen ottamaan vastaan kamalia työpaikkoja. Yksi työpaikoista on henkilökohtaisena avustajana Will Traynorille ja työ kestääkin vain 6 kuukautta. Louisa ei edes tiedä mihin on ryhtymässä, kun astuu ensimmäisen kerran Traynorien taloon. Will ei innostu mistään, mitä Louisa ehdottaa ja Louisa ei ole antamassa periksi. Willin menneisyydestä selviää Louisalle kamalia asioita, mutta hän päättää kaikesta huolimatta tehdä työnsä loppuun. Mitä Will suunnittelee tapahtuvan 6 kuukauden päästä, entä mitä Louisan ja Willin välille tapahtuu?


Minulta on monesti kysytty, mikä on lempikirjani. En ole ikinä pystynyt siihen vastaamaan, paitsi nyt. Kirja ei ollut edes lopussa, kun jo tiesin kirjan nousevan lempikirjakseni. Kirjan kaikki tapahtumat oli kuvailtu todella kauniisti ja aidosti. Lopusta ei meinannut saada edes selvää, kun kyyneleet valuivat vauhdilla poskille ja sumensivat koko näkökentän. Kun suljin kirjan sen luettuani, olin sanaton. Kirja oli juuri kaikkea sitä, mitä hyvältä - täydelliseltä - kirjalta odottaa. Kirjasta tehtiin elokuva, jonka olen myös katsonut monesti ja olen onnellinen etten katsonut ensin elokuvaa, koska se olisi luultavasti huonontanut lukukokemusta. Elokuva antoi saman reaktion kuin kirjakin, joten nenäliinoja tarvii molemmissa. En usko, että tulen ikinä lukemaan kirjaa, joka koskettaisi samalla tavalla kuin tämä. Minulle luvattiin aseista riisuva rakkaustarina ja sen minä todellakin sain.



Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä tuttua ja turvallista. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta työn onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä. Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata - tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin tunnu olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mistä elämisessä oikein on kyse, on aika tehdä suuria valintoja.
kirjan takakansi

xoxo

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

HENRIIKKA RÖNKKÖNEN: MIELIKUVITUSPOIKAYSTÄVÄ



"Nainen makaa sängyllä miehen kanssa. He suutelevat. Miehen käsi sivelee hennosti mutta määrätietoisesti naisen rintaa. Naisen toinen käsi silittää miehen poskea, toinen valuu hänen paljasta vatsaansa pitkin hitaasti alaspäin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun he uskaltautuvat näin lähelle toisiaan."
kirjan alku

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä (Atena, 2016. 205 sivua)


Mielikuvituspoikaystävä kertoo yhden naisen sinkkuelämästä tarinoita. Kirja kertoo kaiken mitä sinkkuelämässä voi tulla vastaan ja kuinka niistä kaikista pääsee eteenpäin. Kirjassa on paljon erilaisia käänteitä, erilaisia miehiä, paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia sekä paljon muuta. Kirjassa kerrotaan suoraan millaista on olla sinkku, vaikkei se tietenkään ole kaikilla samanlaista. Vaikka kirjassa päähenkilönä onkin nainen, niin missään ei kiellettä etteikö miehet voisi lukea kirjaa ja samaistua joihinkin sinkkuelämän mutkiin ja käänteisiin.


Monet suosittelivat tätä kirjaa minulle ja osa sanoikin, ettei kirjaa pysty laskemaan kädestä vaan se pitää lukea yhteen putkeen, koska kirja on niin mukaansatempaava. Odotin kirjan lukemista innolla, mutta loppujen lopuksi petyin. Odotukset kirjasta olivat niin korkeat, mutta kirja ei täyttänyt odotuksia lainkaan. En tietenkään voi kieltää, etteikö kirja ollut hauska, joissain kohdassa sai kyllä nauraa. Kuitenkaan kirja ei ollut sellainen mitä odotin. Kyllähän sinkkuelämä voi jollakin olla tuollaista, mitä kirja antaa ymmärtää, mutta tietenkin siihen liittyy paljon muutakin. Olisin toivonut, että kirjassa olisi kerrottu myös muista sinkkuelämän asioista kuin pelkästään miehiä, koska siihen liittyy paljon muutakin. Kuitenkin pystyn tästä huolimatta suosittelemaan kirjaa muille ihmisille, eikä ole väliä oletko sinkku, nainen, mies vai suhteessa.



"Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen tarina etenee säädöstä toiseen ja sydänsurusta uuteen ihastumiseen. Matkalla tavataan nännikarvamies, steriili mies ja pienimunainen mies ja pohdistaan sinkkuelämän peruskysymyksiä: Mitä iloa dildosta voi olla? Miksi flippaaminen on suomen kielen tärkein sana? Minkälaisia ovat seurustelevien neuvot sinkuille? Miksi ei koskaan saa stalkata?
Hervottoman ronski opus karistaa sinkkuelämästä glitterin ja muistuttaa, että jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma mielikuvituspoikaystävä."
kirjan takakansi

xoxo

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

ANNA-LEENA HÄRKÖNEN: HÄRÄNTAPPOASE



"Me istuttiin juuri matikantunnilla ja ulkona oli kevät. Sisällä ei ollut. Mä vilkuilin kelloa ja hikoilin. Kirja oli auki mut en mä siihen kattonu. Mä en kestä matikkaa. Sitäpaitsi se oli viimeinen tunti matikkaa sinä lukukautena. Parin päivän päästä ois päästötokarien jako. Ja vapaus. Niin mä luulin."
kirjan alku

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (Otava, 2014. 316 sivua.)


Alpo 'Allu' Korva on vaasalainen 16-vuotias poika, jonka peruskoulu on juuri päättynyt ja hänen kesälomansa voi alkaa. Ystävänsä Taalan kanssa Alpo suunnittelee kesälomalle erilaista tekemistä, mutta suunitelmat menevät pieleen, koska Alpon äiti on päättänyt lähettää poikansa koko heinäkuuksi Himangan Torvenkylään sukulaisten - Takkisten luokse. Alpon tarkotuksena on auttaa sukulaisiaan Svantea ja Lahjaa heinätöissä ja Alpo joutuu jakamaan huoneensa Pasi 'Rutasen' kanssa. Alpo tutustuu myös Pasin kavereihin sekä Kerttu Hurmeeseen. Alpo rakastuu lapsenmieliseen maalaistyttöön ja siitä alkaa maakylän rakkaustarina.


Romaani oli kirjoitettu kokonaan puhekielellä, joka jossain vaiheessa vaikeutti lukemista erikoisten ja hieman vaikeiden sanojen vuoksi. Omalla tavallaan kirjoitustyyli toi esiin vielä enemmän sitä, että kirja on kirjoitettu 16-vuotiaan näkökulmasta, koska harvat nuoret puhuvat kirjakieltä arjessaan. Omasta mielestäni kirja oli osittain tylsä eikä se jäänyt millään tavalla mieleen. Kirjan tapahtumat etenivät hyvin hitaasti, mikä aiheutti sitä, että kirja jumitti pitkään paikallaan, jolloin mielenkiinto alkoi hiipua. Kirjassa oli kuitenkin hyvin kerrottu ja kuvailti erilaisia tapahtumia, mikä on aina tietysti plussaa. Jäin kuitenkin kaipaamaan jonkinlaista huippukohtaa, mistä voisi kertoa ystäville ja kehua kirjaa. En kuitenkaan sanoisi, että kirjaa ei kannattaisi lukea, vaan kaikille kirjoille pitäsii antaa mahdollisuus ja luulen monien jo lukeneen Häräntappoaseen joskus. En kuitenkaan itse lukisi kirjaa enää uudelleen.



" - Ja kuka sää muka oot?
- Allu.
Mun ääni kuulosti vieraalta ja ohuelta. Ei kai se vaan luullu että mulla oli vielä äänenmurros?"

kirjan takakansi

xoxo

torstai 16. maaliskuuta 2017

LUETUT 2017


Listaan tähän kaikki kirjat, joita olen lukenut vuonna 2017. Tulen tekemään kaikista kirjoista erilliset postaukset myöhemmin blogiini.

Luetut kirjat 2017:

Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
Henriikka Rönkkönen - Mielikuvituspoikaystävä
Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää
Jojo Moyes - Jos olisit tässä
Estelle Maskame - DIMIL– Rakastan
John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe
John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa
Estelle Maskame - DIMINY  Tarvitsen
Estelle Maskame - DIMIMY  Kaipaan
Holly Bourne - Oonko ihan normaali?
Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen?
John Boyne - Poika vuoren huipulla
Nicola Yoon - Kaikki kaikessa
Marianne Käcko - Tapa minut, äiti!
Jessica Schiefauer - Ester & Isak
John Green - Kaikki viimeiset sanat
Rainbow Rowell - Eleanor & Park
xoxo

maanantai 13. maaliskuuta 2017

TÄSTÄ SE LÄHTEE


Olen jo kauan lukenut muiden ihmisten kirjablogeja ja vihdoin sain aikaseksi aloittaa oman blogin. Lukemista olen harrastanut jo aivan pienestä asti, enkä voi muuta sanoa kuin että rakastan lukemista sekä uusiin kirjoihin uppoamista. Blogissani aijon jakaa omia lukukokemuksia sekä mielipiteitä kirjoista.

Erityisesti luen paljon nuortenkirjallisuutta sekä jonkin verran kauhua. Uusia kirjoja tulee ostettua todella usein, enkä ikinä käy lainaamassa kirjastosta kirjoja. Voisi kuitenkin sanoa, että kotini alkaa pikkuhiljaa näyttää pieneltä kirjastolta.

Minuun voi ottaa yhteyttä joko instagramin kautta (@jempenkirjahylly), sähköpostin kautta (jempenkirjahylly@luukku.com) tai blogini kommenteissa.

Kommentit ovat muutenkin aina tervetulleita, sekä minulle voi aina vinkata kirjoja, joita voisin lukea !

xoxo